Eilen ahmin ja ahmin ja ahmin. Tuli käsittämätön himo ruokaan enkä yksinkertaisesti pystynyt vastustamaan. Vastaisuudessa aion mennä lenkille jos vielä tulee tollasia. Niin voin sitten ainakin siirtää ahmintaa. Tiedän tasantarkkaan että eilinen johtui ystävieni noin kahden viikon poissaolosta. En vain osaa käsitellä tunteitani ja sorruin siihen mihin olen aina turvannu: tupla patukoihin, karkkiin ja ehdottomaan ykköseen: sämpylöihin. Valitsin sentään kuitupitoisia sämpylöitä, eiks se jo vähän vähennä niiden "pahuutta"? No tiedän ettei, mutta jotain on pakko keksiä etten sekoa.

Tänään salille. En tiedä jaksaisinko mennä vielä lenkille. Suunnittelin jo päivän ruokalistankin: Valion mehukeittoa niin paljon kuin haluan ja yksi omena. Töissä syön kuitenkin ruuan, niin pitäisi kaloreiden tämän päivän osalta jäädä alle 800. Viikonloppuna aion vetää alle 500kcal. Saan olla taas yksin la ja su päivät niin silloin voisi ihan hyvin paastoilla, paitsi että ennen kaikkea pelkään sitä että elimistö menee säästöliekille. Siksi siis näin. Jokapäivä olen alkanut harrastamaan liikuntaa: yleensä juoksen 6km tai käyn salilla. Jaksan kyllä juosta 9km, paitsi että sillo mun pitää syödä hyvin, enkä tiedä olenko valmis siihen. Kai se pitäs olla. Harmittaa vaan niin se eilinen. Nyt on pakko olla tarkkana töissä ruuan kanssa etten mussuta sitä koska "tiedän" etten saa muuta kuin omenan loppupäivänä. Ahistaa. Pitäisi opetella kohtaamaan tunteensa, eikä vaan hukuttaa niitä johonkin muihin asioihin. Ehkä kehitän itselleni jonkinlaisen siivous himon :) siinäkin palais kaloreita :]