apua. Huudan ääneti apua, eikä kukaan kuule. Haluisin mennä jonnekin juttelemaan ahdistuksestani, mutta en uskalla. Tuntuu kuin näkis edessään mutkittelevan polun, jonka päässä on onnellisuus enkä vaan kykene pääsemään polun päähän. Askeleet junnaavat paikallaan. Luin jostain anonyymeistä ylensyöjistä mutta en tiedä oisko se mun paikka. Äsken oli pahimpia ahmimiskohtauksia pitkiin aikoihin. Töissä söin hampparin ja keittoa, täytekakkua ja leipää. Kotiin kun tulin niin söin pitsaa ja vanukkaan. Sitten menin uudestaan kauppaan ja ostin ison hampparin ja isoimman tuplan minkä vaan löysin sekä nuudeli paketin. Eikä ees ole paha olo. Päässä tuntuu tyhjältä ja tavallaan tukkoiselta. Turta. Se olisi varmaan oikea sana kuvailemaan ruuan määrän tuomaa olotilaa. Tavallaan on hyvä olo. Liian väsynyt ja turta itkemään tai murehtimaan huomista. Tekee vaan mieli maata. Toisaalta alan jo miettimään "mikä eteen kun turta oloni haihtuu?". Ja BED ääni kuiskaa "syö lisää". Ja sitten tajuan että pakkasessa on vanilja jätskiä. En uskalla mennä vaa'alle. Ahdistavaa. En vaan jaksaisi tätä enää. Kunpa ei olisi olemassa ollenkaan ruokaa. Apua, nyt mua alkaa itkettämään. Tiedän että pitäisi liikkua ainakin 5 tuntia jotta kaikki moska kuluisi pois. mutta ei auta. Olen paska, ihra perse, onneton, liikanainen. Mua on LIIKAA!