Eli nyt on mennyt ilman ahmintaa jo muutama päivä. Itseasiassa olo on paljon positiivisempi kun ei koko ajan pelkää ahmimista. Mutsi sano  mulle äsken menevänsä nukkumaan ja heti BED kuiskutti "nyt ois hyvä aika mennä ahmimaan ja helpottaa oloa". Siitä selvisin miettimällä helpottaako se ahmiminen tosiaan mun oloa? Vai onko entistä lannistuneempi fiilis huomenna tai tunnin päästä ahmimisesta? En sitten sortunut. Erittäin ylpeä olen itsestäni, koska en myöskään syönyt suklaa patukkaa jota mutsi kovasti tarjoili mulle. Huomasin saaneeni hallinnan takaisin, ja se nimittäin tuntui HYVÄLTÄ! Tunne siitä että minä hallitsen syömisiäni ja etenkin ahmimiskohtauksiani saa hymyn leviämään kasvoilleni.

Tänään olen kyllä syönyt aika paljon, että huomenna en odota laihtuneeni. Kunhan vaan en olisi lihonnut. Kävin tänään myös salilla treenaamassa: toivottavasti se auttaisi edes vähän ruuan määrään. No mutta positiivisinta on se, etten edelleenkään ole ahminut. Toivottavasti en huomennakaan tai tänään sorru.