Enpä ole pitkiin aikoihin täällä ollu. Olo on ollu tosi turvonnut/väsynyt jo pitkän aikaa ja ajattelin mennä huomenna kilpirauhaskokeisiin. Painokaan ei laske vaikka söisin vain 700kcal päivässä ja liikkuisin monta tuntia. Nyt ei ole kyse säästöliekistä koska syön ihan normaalisti.

Kotona on myös tosi vaikeaa olla. Isäni on tosi vaikea ja tänäänkin heräsin siihen kun se huusi mulle lähinnä jostain ruokalaskuista sekä siivoamisesta. Päätin sit tänään olla syömättä. Ainakaan iskän ostamia ruokia. Ostan kaupasta sit jos koen tarviivani ruokaa. Jotenkin on pakko palauttaa se idiootti maanpinnalle ja en ihan rehellisesti sanottuna keksi mitään muutakaan keinoa. Mulla ei ole varaa muuttaa pois ja rakastan isääni tosi paljon. Nyt se vaan tekee sen rakastamisen aika hemmetin vaikeaksi. Itkin tässä pitkästä aikaa, ihan hämmästyin itsekin. Kyhjötin pimeessä vaatehuoneessa. Yksin. Jotenkin aika pysähtyi sinne. Ajattelin vain "kunpa vaan olisi joku toinen keino". Mut niin kun ei toi painokaan ole laskenut niin päätin et nyt sen on pakko laskea vaikka kuinka kilpirauhaset ois päättäneet nostaa sitä.

Nyt siis mummini tuli tänne katselemaan Linnan Juhlia nauhalta. Vähän aikaa helpotti katsoa sitä ja kuunnella kun se kommentoi pukuja. Mutta vain pienen hetken. Nyt tuntuu taas siltä kuin luhistuisin. Mun on pakko etsiä jotain töitä, koska a)rahani ei riitä kauan ruokaan b) iskä valittaa jos en mene töihin ensimmäiseen paikkaan mikä on tarjolla c)haluan muuttaa pois.

Hakekaa mut pois täältä!!!!!